maanantai 30. marraskuuta 2009

Chronology

Joku lähetti palautteena tällaisen viestin:

"
Tämä on oma kokemukseni. En tiedä onko se varoitus, vai haluanko sen purkaa ulos vielä kun pystyn siihen. Tälle ei ole otsikkoa, sillä tämä ei ole tarinaa, vaan se, mitä koen. Yritän saada tämän ulos itsestäni, vaikka se tekeekin vaikeaa. Ajatteleminen on hankalaa. Mieleni ei voi kohdistua koska näen ne kokoajan mielessäni. Mutta aloitan.

Noin viikko sitten löysin netistä creepypastan, ja tajusin mitä se tarkoittaa. Olen aina muksusta asti ollut kauhu-fani, joten nämä mitä itse luonnehdin moderniksi nuotiotarinoiksi vaikuttivat mielenkiintoisilta. Koska pidän myös lukea, creepypasta-tarinat olivat mukavan lyhyita kauhukertomuksia, ja videoita sisältävät mielenkiintoisia uusia mediamahdollisuuksia käyttäviä pelottelijoita.
Creepypastasta tuli minulle kuin pakkomielle. Sen etsiminen ja katsominen... en voinut lopettaa. Koko ajan piti etsiä lisää, ja sitten tarina siitä, mikä on sen "paljastus". Luin luin luin, etsin etsin etsin. Suurin osa internetissä viettämäni aika alkoi kulua creepypastaan, sen lukemiseen, analysoimiseen ja etsimiseen.

En tiedä mitä tapahtui, mutta eräänä yönä näin painajaista. Olen ennenkin nähnyt niitä, mutta tämä oli jotenkin outo. En pysty hahmottamaan mitä siinä tapahtui. Jotain muotoja ja värejä muistan, mutta ne ovat sanoinkuvaamattomia. Vaikka mieleni jotenkin sen hahmottaa, yrittäessäni ajatella tarkemmin kuvaillakseni niitä ne häilyvät pois. Tuon yön jälkeisenä aamuna minä pelkäsin.
Olen ensimmäinen töissä, ja työpaikan pimeys ennen kuin laitoin valot päälle ahdisti. Ahdisti todella paljon. En halunnut jäädä katsomaan huoneisiin mitä sieltä paljastuu kun valot syttyvät. Samaan aikaan kun siis sytytin valot, käännyin pois. Koko päivä meni kuin usvassa. Väsytti. Ajatus ei kulkenut. Oli vain ylirasittunut olo.

Pari päivää olin aamusta iltaan väsynyt. Yöllä näin outoja painajaisia, ja taas aamulla heränneenä väsynyt. En tiedä väsymyksestäkö johtuu, mutta esineet alkavat saada outoja muotoja, kunnes räpytän silmiäni ja ne ovat takaisin omina itsenään. Saatan silmäkulmastani nähdä jotain, mitä siellä ei ole. Tuo oli vielä helppoa, mitä nyt koen. Tuo oli lasten leikkiä!

Väsymys on pahentunut, painajaiset muuttuneet ahdistavammiksi, ja alan muistaa. Voi luoja alan pikkuhiljaa aamulla muistaa niitä painajaisia, ja näen pieniä pätkiä niistä. En haluaisi. Ne ovat hirveitä. Ei ihme, että päivät väsyttävät, kun alan ymmärtää minkälaiseen helvetilliseen pommitukseen aivoni yöllä joutuvat. Muodot... niitä näen päivisin enemmän. Nyt isommissa pinnoissa. Tänään töihin ajaessani näin talon vääristyneenä, kunnes suljin silmäni hetkeksi ja se näytti jälleen normaalilta. Hetkeen en tiennyt, oliko talo oikeasti vääristynyt, mutta naamioitui takaisin? Mietin, näenkö jotain mitä minun ei pitäisi nähdä? Onko väsymys alkanut vaikuttaa jotenkin, repinyt verhon alas silmieni edestä ja väsyneet silmäni NÄKEVÄT? Sitten mietin, että tuo kuulostaa hullulta. Sen jälkeen mietin, olenko tulossa hulluksi?

Myös kuuloni tuottaa harhoja. Kun kuuntelen musiikkia, yhtäkkiä levyltä alkaa kuulua särinää ja kohinaa, kunnes sen seasta yltyy kirkunaa. Juuri, kun tukkani on noussut pystyyn ja alan miltei kirkua itsekin, musiikki jatkuu normaalina. Tuota on tapahtunut muutaman kerran. En enää kuuntele musiikkia.

Myös näen mielessäni, tai ajattelen kuolleita vauvoja ja kulhollisia matoja. Ne ovat jatkuvasti tuolla tajunnassa aivan silmieni takana. Vaikka silmilläni näenkin kallon ulkona tapahtuvia asioita, koko ajan ajatuskentässäni näen kuolleita vauvoja ja kulhollisia matoja. Ne eivät lähde pois. Aluksi en niitä nähnyt, ne tulivat tänään kun heräsin.

Joka päivä tapahtuu jotain... asiat voimistuvat. Pelot pahenevat. Näen jotain muuta. Jotain uutta. Jotain, mitä en olisi halunnut nähdä. Peiliin en ole katsonut kahteen päivään. En ole pystynyt. En ole nähnyt peilissä mitään, mutta en halua myös nähdä. Jotenkin minusta tuntuu, että jos katsoisin peiliin, en pitäisi näkemästäni. En kestäisi sitä. En tiedä näkisinkö mitään, mutta en helvetissä ota siitä selvää.

Olen miettinyt, mistä tämä johtuu. Stressistä? Ei, minulla on stressiä ollut, eikä se ole ollut näin... musertavaa ja henkisesti raskasta. Sairasta. Sairas on hyvä sana. Mielisairas. En ole hullu, sillä niin kauan kuin epäilen mielenterveyttäni, olen tarpeeksi järjissäni, etten voi olla vielä kajahtanut. Mutta minulla on teoria.

Eräänä iltana kun kannettava tietokone sylissäni sängyssä hyvässä asennossa etsin vielä viimeiset creepypastat heräsin nukahtaneena. En yhtään tiedä kauanko olin nukkunut tietokone sylissä, sillä en ollut tarkkaillut kelloa. Kymmenen minuuttia ehkä, ehkä tunnin. Tietokoneen selain oli sammunut itsessään ja välimuisti tyhjentynyt viimeisen tunnin ajalta. Siirsin tietokoneen pois ja menin nukkumaan. Tuon jälkeen kaikki alkoi, kuten tässä vuodatuksessa selitän alusta. Minulla on teoria. Törmäsin johonkin niin kamalaan videoon, että mieleni ja kehoni itsesuojeluvaisto sammutti hetkeksi niin mieleni, kuin refleksinä netinkin. Kuulostaa oudolta, mutten muuta keksi. Monesta videosta on sanottu, että katsojan sisältä kuolee joku, hän muuttuu, ei saa nukutuksi ja niin edelleen. Ehkä minä olen vahingossa löytänyt jonkun videon, mitä ei ole tarkoitettu katsottavaksi. Ja ehkä se video nyt tunkee alitajunnastani läpi. Pikkuhiljaa murtaen mieleni suojauksen, minkä koteloon se on tuon videon muistikuvat työntänyt. En tiedä, mitä tapahtuu huomenna, tai viikon päästä. Mutta jos tämä jatkuu tätä tahtia, tulen hulluksi.

Kun oikein yritän pinnistää, muistan, että videon nimessä on sana, tai kirjainjono "chronology". Toivon, ettette yritä etsiä sitä. Itsenne tähden.
"

Asiaan liittyen myös tässä blogissa on käsitelty asiaa: http://aikuinenleikkii.blogspot.com/2009/11/chronology-ja-chrozxavi.html

Suosittelen lukemaan. Edellä mainitussa blogissa julkaistu video:



Mikään näistä ei siis ole minun kirjoittamaani, toisin kuin Grifter-entryssä.

tiistai 17. marraskuuta 2009

The Grifter

Klikatkaa kuvaa saadaksenne sen suuremmaksi:



Alunperin ajattelin julkaista videon täällä. En ollut vielä nähnyt sitä itse, enkä uskonut sen olevan niin paha. Olin väärässä. "The Grifter" on sairain, järkyttävin ja häiritsevin asia minkä olen ikinä nähnyt. Laitoin tämän tänne pikemminkin varoituksena - jos törmäätte kyseiseen videoon, älkää katsoko sitä. Luottakaa minuun, se ei kannata. Tämä tulee kummittelemaan teidän unissanne kuukausia. Ihmisten väitetään saaneen psykooseja tämän katsomisen seurauksena, enkä ihmettele jos se on totta.

Video on hyvin vaikea löytää, ja hyvä niin. Toivon, ettei kukaan enää erehdy katsomaan sitä.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Pelottavia elokuvia

Näiden tarinoiden lukemisen jälkeen / lukemista ennen on hyvä virittäytyä tunnelmaan tai ns. laittaa lisää vettä myllyyn katsomalla aiheeseen liittyviä kauhuelokuvia.

Päätinpä siis tehdä playlistin keskiyön leffailtoihin.

Tärkeä huomautus: Jos et ole ennen kuullut jostakin leffasta, älä googleta mitään etukäteen. On hyvin ikävää jos joku spoilaa esimerkiksi loppuratkaisun sinulta ennen kuin olet nähnyt sen. Hanki vain se ja katso. Siten maksimoit elokuvaelämyksen tehon.

Suosittelen:

Blair Witch Project

Lokakuussa 1994 neljä dokumenttia kuvaamaan lähtenyttä opiskelijaa katosi metsään lähellä Marylandin Burkittsvilleä.

Vuosi sen jälkeen heidän videomateriaalinsa löytyi. Tämä elokuva on tuosta materiaalista tehty kooste.

Näen yhä painajaisia joissa herään tuosta metsästä, vaikka näin leffan viimeksi jo vuosia sitten.

Suosittelen lukaisemaan tämän läpi (ei mene kauaa, ja saat enemmän irti elokuvasta) ennen elokuvan katsomista, jotta saat jotain hajua siitä mistä on kyse:

http://www.blairwitch.com/mythology.html

Traileri:



Quarantine

Itse paskoin tiiliä moneen otteeseen tätä katsoessani.

Traileri:



Paranormal Activity

Pariskunta ostaa videokameran kuvatakseen lähinnä öisin sattuvia paranormaaleja ilmiöitä kodissaan. Jotkut ovat kuvailleet tätä "kaikkien aikojen pelottavimmaksi elokuvaksi"

Traileri 1:



Traileri 2:



Yleisön reaktiot:



Suomalaisen yleisön reaktiot:



Session 9

Jotkut ovat sanoneet tätä friikimmäksi kuin Paranormal Activityä. Itse en ole tätä nähnyt, joten en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata.

Traileri:



The Poughkeepsie Tapes

Tämä on pikemminkin friikki kuin pelottava, ja taitaapa olla kiellettykin useassa maassa. Leffassa on siis kyse sarjamurhaajan kuvaamista videoista, jotka poliisi löysi ja joista tämä elokuva sitten koostettiin. Löytyy myös pätkiä uutisista joissa tämän sarjamurhaajan tapausta käsiteltiin.

Tätä elokuvaa monet ovat myös suositelleet palautesähköpostiini, joten päätin sisällyttää sen tähän listaan. Jotakuta palautteen lähettäjää puistatti pätkässä erityisesti kyseisen sarjamurhaajan oudolla tavalla "viileät kasvot".

Traileri:



Ehdotelkaa ihmeessä lisää vastaavia elokuvia, joissa pelotevaikutus ei perustu pelkästään halpoihin säikäytyskohtauksiin, vaan jotka jäävät kummittelemaan mieleen (ja uniin) pitkäksikin aikaa.

torstai 5. marraskuuta 2009

Hissi

Anonyymillä on jälleen tarina kerrottavanaan:

Kerrostalossa jossa nykyään asun, pyörii tarina tytöstä, joka asui yhdessä asunnoista. Hän asui seitsemännessä kerroksessa ja hänellä oli tapana tulla kotiin myöhään, sillä hän työskenteli gradunsa kanssa ja hänen koulunsa oli melko kaukana hänen kämpästään. Joka kerta kun hän meni hissiin, se pysähtyi neljännessä kerroksessa. Ovet eivät auenneet tai mitään, mutta hänelle tuli silti tämä tunne siitä, että joku tulisi sisään hänen seurakseen. Tiedättekö sen tunteen kun joku seisoo vieressänne ja tuijottaa teitä, vaikkette edes näkisi häntä? Joka tapauksessa, tämä tapahtui hänelle jok'ikinen kerta. Itse asiassa se äityi niin pahaksi, että eräänä tiettynä iltana hän pyysi äitiänsä odottamaan häntä aulassa, jotta tämä voisi pitää tytölle seuraa hissimatkan ajan. Äiti totta kai myöntyi.

Tuona yönä tyttö saapui kotiin myöhemmin kuin yleensä, noin kello 3 yöllä. Onneksi hänen äitinsä oli silti vielä odottamassa aulassa, niin kuin lupasi. He menivät hissiin yhdessä, ja kun hissi pysähtyi neljännessä kerroksessa, tyttö katsoi äitiään ja sanoi "Tajuatko nyt mitä tarkoitan? Näin tässä aina käy!". Vanhempi nainen, tarkoituksenaan helpottaa tyttärensä oloa, laski kätensä hänen olkapäälleen ja nojasi häntä vasten, juuri ennen kuin kuiskasi "Näytänkö todella äidiltäsi?"

Tyttö löydettiin seuraavana päivänä hissistä, yksin. Hän oli kuollut, eikä hänen ruumiissaan ollut merkkejä väkivallasta. Ainoa asia mikä kiinnitti tutkijoiden huomion, oli hänen kasvonsa, jossa näkyi puhdas kauhu.

Kuollut tyttö

Tämän tarinan tarjoaa jälleen kerran Anonyymi.

Isoäitini kertoi minulle yllätyksekseni erään kaikista pelottavimmista tarinoista jonka olen koskaan kuullut. Hän asuu pienessä, karussa kylässä Quebecissa, Kanadassa.

Tämä tapahtui espanjalaisen flunssaepidemian aikana vuonna 1918, kun ihmisiä kuoli solkenaan. Jossain vaiheessa talvea heidän kylällään ei ollut varaa kaivaa hautoja jäätyneeseen maahan, joten he päättivät varastoida kaikki ruumiit jonkinlaiseen suureen varastoon kunnes kevät tulisi. Myöhemmin erään tytön todettiin sairastuneen tähän flunssaan, ja muutaman päivän kuluttua paikallinen lääkäri julisti hänet kuolleeksi. Hänen ruumiinsa laitettiin varastorakennukseen muiden ruumiiden seuraksi.

Kun kevät tuli, he avasivat varaston ovet. He löysivät tytön puoliksi syötyjen ruumiiden ympäröimänä, silmät täysin auki ja suuria tuppoja omia hiuksia käsissään. Hän oli kuollut, mutta...

Hän ei ollut kuollut kun hänet sinne laitettiin.
 
-täsmähaku