Twist

Jätän tämän vain tähän:

http://fox.nncdn.com/nn/0/404/673/o_487357.swf

Kaikki tarinat ovat feikkejä. Ainakin minun tietääkseni - suurin osa niistä on kopioitu (surkeat käännökset tein tosin itse) muilta sivuilta.

Kaikkien tarinoiden selitykset uusimmasta lähtien:

Patsas

Ei tietoa alkuperästä. Kopypastesin 4chanin arkistosta.

Chronology

Aluksi en tiennyt itsekään mikä tämä on olevinaan, mutta sitten mieleeni muistui suicidemouse.avi, josta tuon klipin ääniraita on selkeästi otettu.

The Grifter

Niin kuin suurin osa kommentoineista on jo tajunnut, videota ei ole olemassa. Tätä linkkiä on entryyn koetettu hyvinkin sinnikkäästi spämmiä, joten:

http://x.datchan.org/index.php?title=The_Grifter

Eikä olisi tarvinnut kuin googleen kirjoittaa "The Grifter", ja se olisi ollut siinä heti ensimmäisellä sivulla. Silti moni tähän lankesi. Yllätyin itsekin.

Pelottavia elokuvia

Tähän laitoin tarkoituksella The Poughkeepsie Tapesin naljaillakseni niille jotka ovat spämmineet sitä cindy.avi-tekstiin.

Kaikki tuossa entryssä mainitut elokuvat ovat feikkejä. www.imdb.com kertoo teille yleensä totuuden elokuvista.

Hissi

Tämä on pyörinyt internetissä hyvin kauan. Jonkun tekemä creepypasta. Hommahan kaatuu siihen, ettei kukaan tytön lisäksi ollut kuulemassa mitä kummitus tms. sanoi.

Kuollut tyttö

Toinen 4chanista suoraan kopioitu creepypasta. Ei tietoa oikeasta alkuperästä, mutta saattaa olla tosijuttukin. Voisin hyvin kuvitella tuollaista tapahtuneen noihin aikoihin - tosin eikö kukaan muka kuollut koko pitkän talven aikana tämän tytön jälkeen?

Läähätys pimeässä

Tämän tarinan joku Kuvalaudalta muistaakseni kertoi.

Outo eläin

Otus on elokuvasta Xtro (1983) http://www.imdb.com/title/tt0086610/

Muokkasin googlesta löytynyttä kuvaa jotta se näyttäisi vähän "autenttisemmalta", ja .gif löytyi Kuvalaudalta. Olen hylättyjen kommentoijien kanssa samaa mieltä siitä, että siinä todellakin näyttäisi olevan joku kaveri rapukävelemässä maskit päällä.

Videoitu kummitus

Tämän laitoin ihan vain nähdäkseni miten siihen reagoitaisiin. Reaktiot vastasivat odotuksiani.

Onko ketään kotona?

Jälleen creepypasta suoraan 4chanista.

Hotelliyö

Selviä vaikutteita Hohdosta. Nauratti kun laitoin tämän ja sivulla näkyi pelkkiä hotellimainoksia.

Hätäpuhelu

Ääniklippi on kuulemma Fallout 3 -pelistä. Häpeäkseni on pakko myöntää, että itsekin luulin tätä aidoksi kun tämän lisäsin.

Kännykkä

Minulla ei ihan oikeasti ole tietoa tämän alkuperästä. Jotkut ovat arvelleet mummon naaman olevan käsi, johon on muokattu silmä.

Metsästäjä

Taas jälleen normaali nuotiotarina 4chanista.

cindy.avi

Käytin melko paljon aikaa tämän kääntämiseen ja vääntämiseen. Tarina on käännetty barbie.avi-tarinasta:

http://4chanarchive.org/brchive/dspl_thread.php5?thread_id=2283878&x=Creepypasta3A+barbie.avi

..johon yhdistin tuon .giffin, joka on otettu The Poughkeepsie Tapes -nimisestä elokuvasta. Paskamyrsky yllätti minut.

Sensuuri

Sensuroin kaikki totuuden paljastavat tai siihen suuntaan viittaavat kommentit siksi, etten halunnut pilata iloa niiltä jotka oikeasti halusivat kokea pelkoa. Ei Blair Witch Projectikaan olisi ollut niin pelottava aikoinaan jos sen olisi etukäteen tiennyt feikiksi. Kommenttitulva oli merkittävä. Cindy.aviin tulleita hylättyjä kommentteja en ole edes jaksanut laskea. The Grifter -entryyn tulleista kommenteista on hylätty noin 95%. Läpi on päässyt 159 - laskekaa siitä. Yhteensä olen saanut hylätä kymmeniä kommentteja päivässä, aina kiihtyvällä tahdilla. En jaksa sitä enää. Saatan lisäillä tänne vielä jotain tarinoita, jos siltä tuntuu ja jos hyviä löytyy.

Kaikki kommentit pääsevät tästedes läpi.

..pienellä viiveellä tosin, sillä haluan lukea jok'ikisen, ja valvontatoiminto antaa siihen mahdollisuuden.

Patsas

Muutamia vuosia sitten kahden pienen lapsen vanhemmat päättivät pitää tauon ja lähteä ulos juhlimaan. He kutsuivat luotetuimman lapsenvahtinsa vahtimaan taloa ja lapsia. Hänen tultuaan lapset olivat jo nukkumassa, joten vanhemmat ohjeistivat lapsenvahtia lähinnä istumaan ja katsomaan etteivät ylivilkkaat lapset herää ja ala hajoittaa paikkoja. Myöhemmin samana yönä, lapsenvahti kyllästyi ja meni katsomaan televisiota, muttei voinut katsoa sitä olohuoneessa koska olohuoneen televisiossa ei ollut digiboxia (vanhemmat eivät halunneet lastensa katsovan liikaa roskaa, joten tuo televisio oli lähinnä videoita varten). Hän soitti lasten vanhemmille ja kysyi, voisiko hän katsoa televisiota heidän makuuhuoneessaan. Vanhemmat vastasivat totta kai myöntävästi, mutta lapsenvahdilla oli vielä yksi kysymys.. hän kysyi, voisiko peittää makuuhuoneessa olevan pöllöpatsaan peitolla tai vaatteella, koska se pelotti häntä. Puhelimesta ei kuulunut hetkeen mitään, kunnes puhelimessa sillä hetkellä oleva isä sanoi "Ota lapset ja lähde ulos talosta.. Me soitamme poliisin. Meillä ei ole pöllöpatsasta."

Poliisi löysi kaikki kolme talossa ollutta kuolleina kuusi minuuttia puhelun jälkeen. Mitään pöllöpatsasta ei koskaan löydetty.

Chronology

Joku lähetti palautteena tällaisen viestin:

"

Tämä on oma kokemukseni. En tiedä onko se varoitus, vai haluanko sen purkaa ulos vielä kun pystyn siihen. Tälle ei ole otsikkoa, sillä tämä ei ole tarinaa, vaan se, mitä koen. Yritän saada tämän ulos itsestäni, vaikka se tekeekin vaikeaa. Ajatteleminen on hankalaa. Mieleni ei voi kohdistua koska näen ne kokoajan mielessäni. Mutta aloitan.

Noin viikko sitten löysin netistä creepypastan, ja tajusin mitä se tarkoittaa. Olen aina muksusta asti ollut kauhu-fani, joten nämä mitä itse luonnehdin moderniksi nuotiotarinoiksi vaikuttivat mielenkiintoisilta. Koska pidän myös lukea, creepypasta-tarinat olivat mukavan lyhyita kauhukertomuksia, ja videoita sisältävät mielenkiintoisia uusia mediamahdollisuuksia käyttäviä pelottelijoita.
Creepypastasta tuli minulle kuin pakkomielle. Sen etsiminen ja katsominen... en voinut lopettaa. Koko ajan piti etsiä lisää, ja sitten tarina siitä, mikä on sen "paljastus". Luin luin luin, etsin etsin etsin. Suurin osa internetissä viettämäni aika alkoi kulua creepypastaan, sen lukemiseen, analysoimiseen ja etsimiseen.

En tiedä mitä tapahtui, mutta eräänä yönä näin painajaista. Olen ennenkin nähnyt niitä, mutta tämä oli jotenkin outo. En pysty hahmottamaan mitä siinä tapahtui. Jotain muotoja ja värejä muistan, mutta ne ovat sanoinkuvaamattomia. Vaikka mieleni jotenkin sen hahmottaa, yrittäessäni ajatella tarkemmin kuvaillakseni niitä ne häilyvät pois. Tuon yön jälkeisenä aamuna minä pelkäsin.
Olen ensimmäinen töissä, ja työpaikan pimeys ennen kuin laitoin valot päälle ahdisti. Ahdisti todella paljon. En halunnut jäädä katsomaan huoneisiin mitä sieltä paljastuu kun valot syttyvät. Samaan aikaan kun siis sytytin valot, käännyin pois. Koko päivä meni kuin usvassa. Väsytti. Ajatus ei kulkenut. Oli vain ylirasittunut olo.

Pari päivää olin aamusta iltaan väsynyt. Yöllä näin outoja painajaisia, ja taas aamulla heränneenä väsynyt. En tiedä väsymyksestäkö johtuu, mutta esineet alkavat saada outoja muotoja, kunnes räpytän silmiäni ja ne ovat takaisin omina itsenään. Saatan silmäkulmastani nähdä jotain, mitä siellä ei ole. Tuo oli vielä helppoa, mitä nyt koen. Tuo oli lasten leikkiä!

Väsymys on pahentunut, painajaiset muuttuneet ahdistavammiksi, ja alan muistaa. Voi luoja alan pikkuhiljaa aamulla muistaa niitä painajaisia, ja näen pieniä pätkiä niistä. En haluaisi. Ne ovat hirveitä. Ei ihme, että päivät väsyttävät, kun alan ymmärtää minkälaiseen helvetilliseen pommitukseen aivoni yöllä joutuvat. Muodot... niitä näen päivisin enemmän. Nyt isommissa pinnoissa. Tänään töihin ajaessani näin talon vääristyneenä, kunnes suljin silmäni hetkeksi ja se näytti jälleen normaalilta. Hetkeen en tiennyt, oliko talo oikeasti vääristynyt, mutta naamioitui takaisin? Mietin, näenkö jotain mitä minun ei pitäisi nähdä? Onko väsymys alkanut vaikuttaa jotenkin, repinyt verhon alas silmieni edestä ja väsyneet silmäni NÄKEVÄT? Sitten mietin, että tuo kuulostaa hullulta. Sen jälkeen mietin, olenko tulossa hulluksi?

Myös kuuloni tuottaa harhoja. Kun kuuntelen musiikkia, yhtäkkiä levyltä alkaa kuulua särinää ja kohinaa, kunnes sen seasta yltyy kirkunaa. Juuri, kun tukkani on noussut pystyyn ja alan miltei kirkua itsekin, musiikki jatkuu normaalina. Tuota on tapahtunut muutaman kerran. En enää kuuntele musiikkia.

Myös näen mielessäni, tai ajattelen kuolleita vauvoja ja kulhollisia matoja. Ne ovat jatkuvasti tuolla tajunnassa aivan silmieni takana. Vaikka silmilläni näenkin kallon ulkona tapahtuvia asioita, koko ajan ajatuskentässäni näen kuolleita vauvoja ja kulhollisia matoja. Ne eivät lähde pois. Aluksi en niitä nähnyt, ne tulivat tänään kun heräsin.

Joka päivä tapahtuu jotain... asiat voimistuvat. Pelot pahenevat. Näen jotain muuta. Jotain uutta. Jotain, mitä en olisi halunnut nähdä. Peiliin en ole katsonut kahteen päivään. En ole pystynyt. En ole nähnyt peilissä mitään, mutta en halua myös nähdä. Jotenkin minusta tuntuu, että jos katsoisin peiliin, en pitäisi näkemästäni. En kestäisi sitä. En tiedä näkisinkö mitään, mutta en helvetissä ota siitä selvää.

Olen miettinyt, mistä tämä johtuu. Stressistä? Ei, minulla on stressiä ollut, eikä se ole ollut näin... musertavaa ja henkisesti raskasta. Sairasta. Sairas on hyvä sana. Mielisairas. En ole hullu, sillä niin kauan kuin epäilen mielenterveyttäni, olen tarpeeksi järjissäni, etten voi olla vielä kajahtanut. Mutta minulla on teoria.

Eräänä iltana kun kannettava tietokone sylissäni sängyssä hyvässä asennossa etsin vielä viimeiset creepypastat heräsin nukahtaneena. En yhtään tiedä kauanko olin nukkunut tietokone sylissä, sillä en ollut tarkkaillut kelloa. Kymmenen minuuttia ehkä, ehkä tunnin. Tietokoneen selain oli sammunut itsessään ja välimuisti tyhjentynyt viimeisen tunnin ajalta. Siirsin tietokoneen pois ja menin nukkumaan. Tuon jälkeen kaikki alkoi, kuten tässä vuodatuksessa selitän alusta. Minulla on teoria. Törmäsin johonkin niin kamalaan videoon, että mieleni ja kehoni itsesuojeluvaisto sammutti hetkeksi niin mieleni, kuin refleksinä netinkin. Kuulostaa oudolta, mutten muuta keksi. Monesta videosta on sanottu, että katsojan sisältä kuolee joku, hän muuttuu, ei saa nukutuksi ja niin edelleen. Ehkä minä olen vahingossa löytänyt jonkun videon, mitä ei ole tarkoitettu katsottavaksi. Ja ehkä se video nyt tunkee alitajunnastani läpi. Pikkuhiljaa murtaen mieleni suojauksen, minkä koteloon se on tuon videon muistikuvat työntänyt. En tiedä, mitä tapahtuu huomenna, tai viikon päästä. Mutta jos tämä jatkuu tätä tahtia, tulen hulluksi.

Kun oikein yritän pinnistää, muistan, että videon nimessä on sana, tai kirjainjono "chronology". Toivon, ettette yritä etsiä sitä. Itsenne tähden.

"

Asiaan liittyen myös tässä blogissa on käsitelty asiaa: http://aikuinenleikkii.blogspot.com/2009/11/chronology-ja-chrozxavi.html

Suosittelen lukemaan. Edellä mainitussa blogissa julkaistu video:



Mikään näistä ei siis ole minun kirjoittamaani, toisin kuin Grifter-entryssä.

The Grifter

Klikatkaa kuvaa saadaksenne sen suuremmaksi:



Alunperin ajattelin julkaista videon täällä. En ollut vielä nähnyt sitä itse, enkä uskonut sen olevan niin paha. Olin väärässä. "The Grifter" on sairain, järkyttävin ja häiritsevin asia minkä olen ikinä nähnyt. Laitoin tämän tänne pikemminkin varoituksena - jos törmäätte kyseiseen videoon, älkää katsoko sitä. Luottakaa minuun, se ei kannata. Tämä tulee kummittelemaan teidän unissanne kuukausia. Ihmisten väitetään saaneen psykooseja tämän katsomisen seurauksena, enkä ihmettele jos se on totta.

Video on hyvin vaikea löytää, ja hyvä niin. Toivon, ettei kukaan enää erehdy katsomaan sitä.

Pelottavia elokuvia

Näiden tarinoiden lukemisen jälkeen / lukemista ennen on hyvä virittäytyä tunnelmaan tai ns. laittaa lisää vettä myllyyn katsomalla aiheeseen liittyviä kauhuelokuvia.

Päätinpä siis tehdä playlistin keskiyön leffailtoihin.

Tärkeä huomautus: Jos et ole ennen kuullut jostakin leffasta, älä googleta mitään etukäteen. On hyvin ikävää jos joku spoilaa esimerkiksi loppuratkaisun sinulta ennen kuin olet nähnyt sen. Hanki vain se ja katso. Siten maksimoit elokuvaelämyksen tehon.

Suosittelen:

Blair Witch Project

Lokakuussa 1994 neljä dokumenttia kuvaamaan lähtenyttä opiskelijaa katosi metsään lähellä Marylandin Burkittsvilleä.

Vuosi sen jälkeen heidän videomateriaalinsa löytyi. Tämä elokuva on tuosta materiaalista tehty kooste.

Näen yhä painajaisia joissa herään tuosta metsästä, vaikka näin leffan viimeksi jo vuosia sitten.

Suosittelen lukaisemaan tämän läpi (ei mene kauaa, ja saat enemmän irti elokuvasta) ennen elokuvan katsomista, jotta saat jotain hajua siitä mistä on kyse:

http://www.blairwitch.com/mythology.html

Traileri:



Quarantine

Itse paskoin tiiliä moneen otteeseen tätä katsoessani.

Traileri:



Paranormal Activity

Pariskunta ostaa videokameran kuvatakseen lähinnä öisin sattuvia paranormaaleja ilmiöitä kodissaan. Jotkut ovat kuvailleet tätä "kaikkien aikojen pelottavimmaksi elokuvaksi"

Traileri 1:



Traileri 2:



Yleisön reaktiot:



Suomalaisen yleisön reaktiot:



Session 9

Jotkut ovat sanoneet tätä friikimmäksi kuin Paranormal Activityä. Itse en ole tätä nähnyt, joten en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata.

Traileri:



The Poughkeepsie Tapes

Tämä on pikemminkin friikki kuin pelottava, ja taitaapa olla kiellettykin useassa maassa. Leffassa on siis kyse sarjamurhaajan kuvaamista videoista, jotka poliisi löysi ja joista tämä elokuva sitten koostettiin. Löytyy myös pätkiä uutisista joissa tämän sarjamurhaajan tapausta käsiteltiin.

Tätä elokuvaa monet ovat myös suositelleet palautesähköpostiini, joten päätin sisällyttää sen tähän listaan. Jotakuta palautteen lähettäjää puistatti pätkässä erityisesti kyseisen sarjamurhaajan oudolla tavalla "viileät kasvot".

Traileri:



Ehdotelkaa ihmeessä lisää vastaavia elokuvia, joissa pelotevaikutus ei perustu pelkästään halpoihin säikäytyskohtauksiin, vaan jotka jäävät kummittelemaan mieleen (ja uniin) pitkäksikin aikaa.

Hissi

Anonyymillä on jälleen tarina kerrottavanaan:

Kerrostalossa jossa nykyään asun, pyörii tarina tytöstä, joka asui yhdessä asunnoista. Hän asui seitsemännessä kerroksessa ja hänellä oli tapana tulla kotiin myöhään, sillä hän työskenteli gradunsa kanssa ja hänen koulunsa oli melko kaukana hänen kämpästään. Joka kerta kun hän meni hissiin, se pysähtyi neljännessä kerroksessa. Ovet eivät auenneet tai mitään, mutta hänelle tuli silti tämä tunne siitä, että joku tulisi sisään hänen seurakseen. Tiedättekö sen tunteen kun joku seisoo vieressänne ja tuijottaa teitä, vaikkette edes näkisi häntä? Joka tapauksessa, tämä tapahtui hänelle jok'ikinen kerta. Itse asiassa se äityi niin pahaksi, että eräänä tiettynä iltana hän pyysi äitiänsä odottamaan häntä aulassa, jotta tämä voisi pitää tytölle seuraa hissimatkan ajan. Äiti totta kai myöntyi.

Tuona yönä tyttö saapui kotiin myöhemmin kuin yleensä, noin kello 3 yöllä. Onneksi hänen äitinsä oli silti vielä odottamassa aulassa, niin kuin lupasi. He menivät hissiin yhdessä, ja kun hissi pysähtyi neljännessä kerroksessa, tyttö katsoi äitiään ja sanoi "Tajuatko nyt mitä tarkoitan? Näin tässä aina käy!". Vanhempi nainen, tarkoituksenaan helpottaa tyttärensä oloa, laski kätensä hänen olkapäälleen ja nojasi häntä vasten, juuri ennen kuin kuiskasi "Näytänkö todella äidiltäsi?"

Tyttö löydettiin seuraavana päivänä hissistä, yksin. Hän oli kuollut, eikä hänen ruumiissaan ollut merkkejä väkivallasta. Ainoa asia mikä kiinnitti tutkijoiden huomion, oli hänen kasvonsa, jossa näkyi puhdas kauhu.

Kuollut tyttö

Tämän tarinan tarjoaa jälleen kerran Anonyymi.

Isoäitini kertoi minulle yllätyksekseni erään kaikista pelottavimmista tarinoista jonka olen koskaan kuullut. Hän asuu pienessä, karussa kylässä Quebecissa, Kanadassa.

Tämä tapahtui espanjalaisen flunssaepidemian aikana vuonna 1918, kun ihmisiä kuoli solkenaan. Jossain vaiheessa talvea heidän kylällään ei ollut varaa kaivaa hautoja jäätyneeseen maahan, joten he päättivät varastoida kaikki ruumiit jonkinlaiseen suureen varastoon kunnes kevät tulisi. Myöhemmin erään tytön todettiin sairastuneen tähän flunssaan, ja muutaman päivän kuluttua paikallinen lääkäri julisti hänet kuolleeksi. Hänen ruumiinsa laitettiin varastorakennukseen muiden ruumiiden seuraksi.

Kun kevät tuli, he avasivat varaston ovet. He löysivät tytön puoliksi syötyjen ruumiiden ympäröimänä, silmät täysin auki ja suuria tuppoja omia hiuksia käsissään. Hän oli kuollut, mutta...

Hän ei ollut kuollut kun hänet sinne laitettiin.

Läähätys pimeässä

Juttua tositarinaksi väittää Anonyymi.

Parikymppisistä miehistä koostuva nuorisoporukka meni Itä-Suomessa sijaitsevalle erämaamökille viikonloppua viettämään. Mökki oli sen verran syrjäinen, että vesikin piti hakea lähteestä muutamien satojen metrien päästä. Eräs pojista lähti vielä illalla hakemaan vettä, vaikka alkoi olla jo pimeä. Matka ei ollut kuitenkaan pitkä, joten hän arveli selviävänsä ilman taskulamppua. Hän käveli jonkin matkaa ja ihmetteli, miksei lähdettä ala jo näkyä, mutta arveli pimeässä matkan vaikuttavan pidemmältä. Mies jatkoi matkaansa kunnes huomasi olevansa täysin tuntemattomalla seudulla. Polkua tuskin enää erotti. Mökille jääneet kaverit saivat pian puhelun tältä kaverilta, että hän on ehkä eksynyt ja jostain kuuluu "läähätystä". Mökillä olijat ihmettelivät asiaa, mutta lähteelle lähtenyt oli varma kuulemastaan ja oli jo todella peloissaan. Muut kehottivat puhelimessa häntä pysymään paikoillaan ja kiipeämään vaikka puuhun odottamaan että he tulevat perästä taskulamppujen kanssa. Etsijät saapuivat lähteelle ja sen ohikin edeten ketjussa lamppuja heilutellen. Lopulta eksynyt tyyppi löytyi melko kaukaa lähteeltä. Epämääräisistä äänistä ei osattu sanoa mitään, mutta eksynyt kaveri oli täysin varma että jotain siellä oli ollut.

Aamulla he palasivat paikalle ja löysivät suden jälkiä molemmin puolin polkua, sekä polulta pojan jälkien perästä. Yksi susi oli ollut hänen takanaan niin lähellä että läähätys oli kuulunut.

Suoraa palautetta kiitos

On tullut runsaasti palautetta tekstin tason heikkoudesta ynnä muusta. Myönnettäkööt, etten ole kovin hyvä kirjoittaja. Siitä on aikaa kun olen viimeksi äidinkielen tunnilla istunut, ja kielioppi on päässyt unohtumaan moneltakin osin.

Olen hyvin kiitollinen kaikesta kielioppiin liittyvästä kritiikistä ja muutenkin ehdotuksista siitä, miten saisin tekstini paremmiksi. Kaikista pienimmistäkin pilkkuvirheistä saa raportoida, enkä pane pahakseni rankkaakaan kieltä niin kauan kuin se on rakentavaa. Voitte kommentoida kielioppia suoraan kunkin tekstin alapuolella olevaan kommenttibokseiin niin otan opikseni sitä mukaa kun palautetta tulee.

Kiitos.

Outo eläin

Eräs Yhdysvaltalainen pikkukylä nousi otsikoihin keväällä 2005, kun paikallinen Sheriffi oli saanut lukuisia silminnäkijähavaintoja oudosta, luonnottoman näköisestä eläimestä. Otus oli nähty kylää ympäröivässä metsässä ja sen uskottiin olevan vaarallinen. Mediamylläkkä syntyi, kun eräs kyläläinen oli saanut napattua siitä (hyvin epäselvän) kuvan ja lähettänyt sen lehdistölle.



Eläintä epäiltiin joksikin oudoksi mutantiksi ja salaliittoteorioita lähistöllä sijaitsevan armeijan tutkimuskeskuksen osallisuudesta syntyi. Samoihin aikoihin alueelta oli kadonnut ja myöhemmin silvottuina löytynyt lehmiä, joka yhdistettiin pian tuohon luonnonoikkuun. Kyläläiset värväsivät metsästäjiä tappamaan sen, koska se oli saanut koko kylän pelon valtaan - lapset eivät enää uskaltaneet kävellä metsäpolkuja pitkin kouluun, eikä lehmiä tohdittu enää laiduntaa.

Outoa ilmestystä ei kuitenkaan enää nähty, eikä sen kohtalosta ole tietoa. Osa uskoo sen olevan yhä tuolla jossakin.

Tämä on viimeisintä otuksesta saatua kuvamateriaalia (sheriffin autoon kiinnitetystä videokamerasta):



Suurennettuna ja hidastettuna:



Huom. tarina tulee täysin ulkomuistista, eikä minulla ole enää tallessa linkkiä alkuperäiseen uutiseen (jutusta on oikeasti ollut uutinen, ja tiettävästi juttu on tosi).

Videoitu kummitus

Jotkut tykkäisivät kuulemma tällaisistakin. Eli eräs tunnettu kummituksia jahtaava ja paranormaaleja ilmiöitä tutkiva ryhmä päätti laittaa 24/7-videovalvonnan taloon, jossa useat eri tahot kertovat kummittelevan. Tuossa "creepy houseksi" kutsutussa talossa ihmiset ovat nähneet esineiden siirtyvän itsekseen ja olipa joku siellä aaveenkin nähnyt. Tässä videossa näkyy ensin itsekseen keikkuva kiikkutuoli, jonka jälkeen tapahtuu jotain ennalta arvaamatonta.

Onko ketään kotona?

Toinen teksti Anonyymiltä.

"

Kun minä olin lapsi, asuimme vuokratussa kaksikerroksisessa talossa. Isäni ja äitini olivat molemmat töissä, joten olin usein koulun jälkeen yksin kotona. Yhtenä iltapäivänä tulin kotiin ja talo oli täysin pimeä. Huusin "Äiti?" ja vastaus "Niin?", kuului yläkerrasta. Huusin uudestaan, ja taas kuului sama vastaus. Kun hän vastasi, nousin portaita ylös yläkertaan. Kun olin yläkerrassa, kutsuin vielä kerran, "Äiti?". Äidin vastaus kuului perällä olevasta huoneesta. Minulla oli hieman paha olla ja samalla kova halu nähdä äitini, joten lähdin kävelemään kohti huonetta josta ääni kuului. Juuri sillä hetkellä ovi avautui alakerrassa ja kuulin jonkun tulevan sisään. "Onko ketään kotona?", äitini huusi ovelta iloisella äänellä. Kun kuulin äitini äänen, oloni koheni huomattavasti. Käännyin ympäri ja olin jo menossa alakertaan, kunnes muistin aikaisemmin kuulemani äänet. Kiinnitin katseeni portaiden yläpäästä kohti huonetta ja sen ovea. Hiljaa ja hitaasti, ovi avautui hieman. Hetken ajan luulin nähneeni pimeässä huoneessa jotain outoa - kalpeat kasvot, tuijottamassa minua.

"

Hotelliyö

"

Muistan kun ystäväni kertoi minulle tämän tarinan toissavuonna hiihtolomareissulla alpeilla.. Paskoin tiiliä koko seuraavan yön

Mies oli bisnesmatkalla eräässä Länsi-Saksalaisessa kaupungissa. Hän joutui jäämään tälle idylliselle seudulle yöksi ja valitsi tunnelman luomiseksi vanhahkon ja hieman jo ränsistyneen hotellin. Kyseinen mies kirjautui hotelliin tavan mukaisesti, jolloin omistaja, jo reilu viisikymppinen herrasmies, vielä kuiskasi hänelle: 'Tämä hotelli on ollut pystyssä jo vuosikymmeniä. Hotellissa on eräs huone, minne sinun ei koskaan pidä yrittää mennä. Ei edes hätätapauksissa'. Bisnesmies sanoi ymmärtäneensä asian ja siirtyi huoneeseensa. Hän lähti sieltä myöhemmin kohti erään yrityksen tiloja konferenssiin, johon hänen oli alun perinkin tarkoitus osallistua. Pitkän päivän päätteeksi hän käveli hotelliinsa ja löntysti kohti omaa huonettaan. Matkalla hän huomasikin 'kielletyn huoneen' olevan samalla käytävällä kuin hänen huoneensa. Bisnesmies katsoi ympärilleen ja varovaisesti kurkisti tämän todella huonokuntoisen ja vuosia kiinni olleen oven avaimenreiästä. Hän näki perinteisen hotellihuoneen, jonka yhdessä nurkassa seisoi kasvot seinää vasten nainen. Outo näky kylmäsi häntä, joten hän päätti siirtyä omaan huoneeseensa nukkumaan.

Aamun sarastaessa hän heräsi aikaisin ja hoiti aamutoimensa. 'Kielletyn oven' ohi kulkiessaan mies ei kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, vaan kurkisti vielä kerran avaimenreiästä sisään. Tällä kertaa hän näki vain punaista. Aikansa tätä pähkäiltyään, mies tuli siihen tulokseen että aamuaurinko paistaa huoneen tapetteihin kirkkaana ja täten luo aistiharhan - muuta selitystä hän ei keksinyt.

Bisnesmies saapui respaan ja hoiti maksutoimet. Hän ei kuitenkaan voinut olla kysymättä hotellin omistajalta, mikä tässä yhdessä huoneessa oli niin erikoista. 'Sinä siis katsoit huoneeseen?', kysyi hotellin omistaja. Mies myöntyi, jolloin hotellin omistaja jatkoi: 'No minä voinkin kertoa sinulle huoneen tarinan. Huoneessa asui reilut 25 vuotta sitten perhe; vanhemmat ja kaksi lasta. Perheen äidin kerrotaan seonneen ja tappaneen muun perheen ja samalla itsensä veitsellä. Aamulla perhe löydettiin kuolleena valtavasta verilammikosta. Perheen sanotaan jääneen kummittelemaan huoneeseen. Perhe näytti muuten ulkoa täysin normaalilta: kuvankauniit tyttäret ja herrasmiehen elkeet omaava isä. Ainoana erikoisena puolena oli, että heidän silmänsä olivat punaiset'.

"

Tarinan kertoi Anonyymi.

Hätäpuhelu

Tämä on aito hätäpuhelu - kuvittelepa itsesi soittajan asemaan:



Haluaisitko olla hätäkeskuksessa töissä?

Kännykkä

Myös tämä on pyörinyt netissä jo kuukausia ja oli ilmeisesti alunperin jollakin foorumilla.

"

Muutamia kuukausia sitten serkkuni (yksinhuoltajaäiti) oli saanut uuden matkapuhelimen. Pitkän työpäivän jälkeen hän laittoi puhelimensa pöydälle ja alkoi katselemaan televisiota, kunnes hänen poikansa tuli hänen luokseen ja kysyi voisiko tämä leikkiä hänen puhelimellaan. Serkkuni antoi luvan, kunhan hän ei soittaisi kenellekään tai koskisi tekstiviesteihin. Poika myöntyi ja meni huoneeseensa kännykän kanssa. Noin kello 23:20 serkkuani alkoi väsyttää joten hän päätti laittaa poikansa nukkumaan ja mennä itse myös. Hän meni pojan huoneeseen vain huomatakseen ettei tämä ollut siellä. Hän meni omaan huoneeseensa ja löysi poikansa nukkumasta sängyssä puhelin kädessään. Tarkistaessaan puhelinta, hän huomasi vain pieniä muutoksia tehdyn, kuten taustakuvan muuttamisen ja soittoäänen vaihtamisen. Lopulta hän meni kuvat-osioon ja alkoi poistamaan pojan ottamia kuvia, kunnes tuli viimeisen kohdalle. Kun hän ensin näki sen, hän ei ollut uskoa silmiään. Siinä oli hänen poikansa nukkumassa sängyllään, mutta näytti kuin kuva olisi otettu jonkun hänen yläpuolellaan olevan toimesta. Kuvassa näkyy ilmeisesti vanhemman naisen kasvojen vasen puoli.

"

Metsästäjä

Eräänä viikonloppuna metsästäjä, joka oli ollut metsässä koko päivän, huomasi kadottaneensa suunnan. Ilta alkoi jo hämärtyä, joten hän päätti edetä yhteen suuntaan kunnes tulisi ulos metsästä. Taivas tummui todella nopeasti, joten hän kiristi tahtia välttääkseen metsässä yöpymisen. Jonkin aikaa tarvottuaan metsästäjä törmäsi mökkiin. Huomattuaan kuinka pimeää oli, päätti tämä katsoa voisiko siinä yöpyä. Mökkiä lähestyessään hän huomasi oven olevan auki. Sisällä ei ollut ketään, joten mies päätti asettua mökin ainoalle vuoteelle ja oletti tapaavansa omistajan aamulla. Katsoessaan ympärilleen, näki hän useita hämmästyttävän yksityiskohtaisesti toteutettuja, kasvoja kuvaavia maalauksia seinällä. Maalausten kasvot olivat luonnottomasti vääristyneet vihaa kuvaaviin ilmeisiin, ja ne kaikki näyttivät tuijottavan suoraan häntä. Metsästäjä ei saanut niitä mielestään, vaan alkoi tuntea olonsa koko ajan epämukavammaksi - kuvat alkoivat pelottaa häntä. Mies päätti katsoa niitä tarkemmin aamulla, kun oli valoisampaa. Hän sulki silmänsä, käänsi kylkeä ja nukahti. Aamulla auringonsäteet herättivät metsästäjän ja hän muisti maalaukset. Kun hän nousi katsomaan niitä, hän tajusi ettei huoneessa ollut maalauksia - vain ikkunoita.

cindy.avi

Pari vuotta sitten eräälle keskustelufoorumille ilmestyi erikoinen ketju. Vapaasti suomennettuna se meni osapuilleen näin:

"

Hei. Tämä tapahtui minulle muutama kuukausi sitten ja minun on aivan pakko jakaa se jonkun kanssa.
Kaikki tapahtui ystäväni juhlissa. Hän on taiteilija, joka vuokrasi ullakon kaupunkimme teollisuusalueelta. Kuvittele miltä Detroitin kaltainen paikka näytti 1920-luvulla - siltä tämä alue näyttää. Vanhoja "vuosisadan käännekohdan" tehtaita niputettuna kortteleiksi. Suurin osa tehtaista on hylätty. Joka tapauksessa - tulin juhlineeksi vähän liian innokkaasti tuona yönä ja päätin sammua sen ullakon sohvalle. Heräsin siinä neljän aikaan yöllä - aurinkoa ei näkynyt vielä, mutta hämärässä sai selvää vielä sen verran että pystyi kulkemaan. Pujottelin varovaisesti sammuneen porukan ohi vessaan ja kurotin kusella ollessani katsomaan vessan ikkunasta ulos. Näin synkän teollisuusalueen ja muistin kuinka paljon pidin tällaisista paikoista.

Tyytyväisenä menin takaisin sohvalle ja yritin saada unen päästä kiinni. 45 minuutin kattoon tuijottamisen jälkeen mieleni valtasi outo tunne - en enää halunnut olla täällä. Nielin ylpeyteni ja päätin herättää tyttöystäväni rukoillakseni häneltä kyytiä kotiin, sillä synkillä kujilla vaeltelu tähän aikaan ei tullut kysymykseenkään. Ihanteellinen tyttöystävä kun on, oli hän täysin ymmärtäväinen. Hän kertoi tulevansa sinne puolessa tunnissa ja soittavansa kun oli talon ulkopuolella. Kännykästäni loppui akku kymmenisen minuuttia myöhemmin, joten päätin päivystää ikkunassa kunnes näkisin hänen autonsa. Istuin siinä jonkin aikaa, jolloin silmäluomeni alkoivat käydä raskaiksi ja aloin pilkkimään. Räsähtävä ääni ulkona herätti minut. Se ei ollut kova ääni, mutta tarpeeksi kova herättämään minut todellisuuteen. Katsoin ulos ja tutkailin alueen läpi, mutten nähnyt ketään. Toisella puolella tietä olevan roskavuoren lähellä näin maahan murskatun tietokoneen keskusyksikön ja näytön, jotka eivät olleet siinä vielä hetki sitten.

Kun tyttöystänäni saapui, menin alakertaan hänen luokseen. Juuri kun olin astumassa autoon, muistin ystäväni rikkoneen tietokoneensa virtalähteen, joten päätin käydä tarkistamassa roskaläjällä mitä voisin sinne hetki sitten heitetystä tietokoneesta pelastaa. Näyttö oli käyttökelvoton, mutta keskusyksikkö ei näyttänyt kärsineen melkein mitään vahinkoa. Laitoin sen takakonttiin ja me ajoimme kotiin. Noin viikko kului ja olin totaalisesti unohtanut koko tietokoneen, kunnes eräänä päivänä tyttöystäväni soitti minulle sen olevan vieläkin hänen takakontissaan. Hän halusi sen pois sieltä, joten sinä yönä toin sen kotiin. Ennen kuin purin sen osiin, päätin kytkeä siihen näytön kiinni tarkistaakseni toimiko keskusyksikkö vielä. Yllätyksekseni se toimi.

Siihen asennettu Windows XP vaikutti tyhjäksi formatoidulta. Päätin kuitenkin silkasta uteliaisuudesta laittaa haun tietynlaisille sanoille siinä toivossa että löytäisin jonkin salaisen kätkön täynnä outoa, kieroutunutta pornoa, jonka edellinen omistaja oli koneelleen unohtanut. En löytänyt mitään. Etsin kuvatiedostoja - ei tuloksia. Sitten etsin videotiedostoja, jolloin yksi tiedosto löytyi. Se oli WINDOWS/system32 -kansioon piilotettu cindy.avi-niminen tiedosto. Tässä vaiheessa tämä alkaa käydä todella häiritseväksi - video on noin tunnin mittainen, ja siinä näkyy ilmeisesti sidottuna oleva nainen. Hän vain istuu siinä hätääntyneen näköisenä. Sitä kestää noin tunnin ajan, jonka jälkeen olin paskoa housuihini - kuvaan tuli neljällä jalalla kulkeva.. olio, jonka takajalat olivat luonnottomasti taipuneet. Se kävelee hitaasti hänen ohitsensa ja.. no, katsokaa itse:

"




Tästä videosta (josta tarjoan täällä vain yllä olevan gif-animaation, sillä koko videota minulla ei tällä hetkellä ole) on spekuloitu siitä lähtien, eikä sen alkuperä ole vielä tähän päivään mennessä selvinnyt. Siitä on kehitelty lukuisia eri teorioita - osa epäilee toisen, "olion" päälaella sijaitsevan naamion olevan jonkun (kenties sidotun naisen tyttären/ystävän?) irti leikatut kasvot. Joka tapauksessa videon uskotaan olevan autenttinen, aito snuff-video.

Perehdytys pelkoon

Tähän blogiin kerään oikeasti pelottavia juttuja, joita olen löytänyt netistä ja joiden vuoksi olen valvonut öitä koska olen ollut liian peloissani nukkuakseni. Osa jutuista on tosia, osa ei. Osan todenperäisyydestä ei tiedetä. Tavoitteenani on aiheuttaa lukijalle todellinen pelkotila, kylmiä väreitä ja jännittäviä iltoja. Osa jutuista on ahdistavia, enkä voi suositella niitä perheen pienimmille.

Ennen kuin aloitat entryjen lukemisen:

Jos haluat oikeasti "paskoa tiiliä", eli kokea todellista kauhua, tulee sinun valmistautua siihen maksimoidaksesi tehon. Itse olen havainnut hyviksi keinoiksi seuraavat menetelmät:

1. Valvo yö. Yön tai pari valvottuasi olet tilassa, jossa olet tietoinen kaikesta (toisin kuin humalassa) mutta tunteet nousevat pintaan. Tämä vahvistaa pelon tuntemuksiasi.

2. Ole yksin. Täysin yksin. Ihanteellinen tilanne olisi, jos kämpässäsi ei olisi edes lemmikkieläimiä seurana. Pelko tulee suurimmaksi osaksi alitajunnasta - se on tunne. Alitajuntasi pitää tietää ettei kämpässäsi ole ketään (tai mitään) muita kuin sinä. Jos olet oikeasti kylmähermoinen kaveri, lue tätä blogia kun olet yksin mökillä tai telttailemassa.

3. Lue tätä yöllä. Päivällä kaikki tuntuu valoisammalta, vaikka kämpässäsi pimeää olisikin.

4. Aloita luolatarinasta http://www.angelfire.com/trek/caver/index.html tarina on pitkä, mutta todellakin sen arvoinen.

Suosittelen valvomaan yön (tai pari) ja vasta sitä seuraavana yönä lukemaan tätä - siten olet ihanteellisessa mielentilassa aidon pelon kokemiseen.

Jos olet löytänyt hyviä, oikeasti pelottavia juttuja (suomeksi tai englanniksi) , ilmoita niistä/siitä osoitteeseen pelottaako.palaute@gmail.com nimimerkkisi kanssa niin saatan julkaista sen/ne täällä.